Fiberwoodin innovaation ydin on vaahtorainausteknologiassa, jonka kiistatta kovimpia asiantuntijoita on Karita Kinnunen-Raudaskoski. Hän onkin saanut kutsumanimen “Mother of Foam”. Yksikään kivi ei jää kääntämättä, kun hän lähtee haastamaan materiaalien käytön perinteitä.
“Ei, ei, ei käy.” Tällainen oli vastaanotto, kun Karita Kinnunen-Raudaskoski lähti liki 20 vuotta sitten kertomaan paperiteollisuudelle vaahtorainauksesta. Tänä päivänä Karita on keksijänä 19 patenttiperheessä, joista 17 liittyy vaahtoteknologioihin. Fiberwoodin tuote- ja teknologiakehityksestä vastaavaksi johtajaksi ja yhdeksi perustajista johti hänen yli 30 vuoden mittainen kokemuksensa paperiteollisuuden tutkimus- ja kehitystyöstä sekä uraauurtava työ VTT:llä.
Vaahtoteknologioiden kehittäminen alkoi jo tutkimusyhtiö KCL:n erikoistutkijana vuonna 2005.
– Tarkoituksemme oli tehdä uuden tyyppinen paperi, jossa olisi sileä pinta jauhetusta, mekaanisesta massasta. Sitä oli kuitenkin mahdotonta levittää perinteisillä menetelmillä. Piti kehittää uusi tapa, ja siitä lähti vaahtoteknologian kehittäminen. Ensimmäiset yrityksemme johtivat kaurapuuromaiseen lopputulokseen, mutta se ei lannistanut eikä vienyt uskoa vaahtoon, Karita muistelee nauraen.
Kun VTT osti tutkimuksen KCL:ltä, vaahtorainaustutkimus laajeni isompiin tutkimusympäristöihin. Syntyi Paptic®-materiaali, innovaatio, jossa havuselluun pohjautuva materiaali korvaa muovin käytön pakkauksissa. Perustettiin Paptic Oy, ja Karitasta tuli ensimmäinen nainen VTT:n spin-off-yrityksen perustajana. Vuonna 2017 hän väitteli Papticin teknologiajohtajan työn ohessa tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistosta aiheenaan ”Vaahto kantavana faasina – monikäyttöinen teknologia teollisiin sovelluksiin”.
Vaahtorainaus tekee monta asiaa mahdolliseksi
Karita on nähnyt, että vaahtoteknologia tarjoaa useita etuja:
– Vaahtorainaus yhdistää kuiva- ja märkärainauksen mahdollisuudet. Rakennuseristeissä pystymme korvaamaan mineraalivillojen käytön ympäristölle ja terveydelle turvallisilla, puukuitupohjaisilla materiaaleilla. Ja vieläpä ilman sulatettua muovikuitua, Karita selittää.
Se, että fossiiliset materiaalit korvataan ekologisilla materiaaleilla, ei Karitan mielestä riitä, vaan pitää miettiä kokonaisuutta ja koko arvoketjua ja mihin muuhun siinä vodaan vaikuttaa. Esimerkiksi rakentamista voidaan ajatella uudella tavalla, jos uusissa innovaatioissa yhdistyy vaikka kahden erilaisen rakennusmateriaalin ominaisuudet. Karita on tottunut haastamaan vanhoja materiaalin käytön perinteitä, ja vastustus on vain kiihdyttänyt hänen haluaan todistaa, että jokin asia on mahdollinen.
– Vanha käsitys paperiteollisuudessa oli, että vaahto on vihollinen, joka aiheuttaa laatuongelmia ja prosessivaikeuksia. Minä olen puhunut sen puolesta, että vaahto on ystävä silloin, kun se tehdään tarkoituksenmukaisesti ja sitä hallitaan.
Karita toteaa, että erilaiset säädökset, standardit ja ohjeet, jotka on tehty olemassa oleville tuotteille, vaikeuttavat usein uusien innovaatioiden pääsyä markkinoille.
– Ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan, että valtiot ja EU muuttavat sääntöjä. Pitää lähteä puskemaan tuotetta markkinoille ja uskoa, että regulaattorit ymmärtävät, että säädöksiä pitää muuttaa, jotta tuotteet, jotka voivat vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen, pääsevät markkinoille.
Startupin mahdollisuudet vaikuttaa motivoivat
Vielä yhteen startupiin mukaan lähteminen siinä vaiheessa uraa, jossa monet alkavat odottaa eläkepäiviä, tuntui Karitasta innostavalta ja merkitykselliseltä. Häntä kiehtoo vapaus, innovatiivisuus ja ketteryys:
– Startup haastaa isoja toimijoita omalla innovaatiollaan ja voi saada ratkaisuja paljon nopeammin markkinoille. Kun startupissa pistämme oman kortemme kekoon ilmastonmuutoksen hidastamisen ja kestävän kehityksen puolesta, tuntuu, että pystyn vaikuttamaan vielä enemmän.
Nainen, jonka ikä alkaa kuutosella, ei ole kovin tuttu näky startup-maailman kuvastossa.
– Olen omalla esimerkilläni näyttänyt, että ikä ei ole rasite vaan merkki kokemuksesta, jota ei saada lukemalla, vaan se tulee elämänkoulusta ja työelämästä. Sitä ei kehitetä muutamassa vuodessa vaan kymmenissä. Lisäksi pitää olla rohkeutta ottaa haasteita vastaan – kuten aikoinaan greenfield–paperitehtaan laboratorioprojektin vetäminen Saksassa. Se oli kokemus, joka ei koskaan unohdu ja jota tuoreena kemistinä en olisi koskaan uskonut kokevani.
Nuoren varkautelaisen Karitan kulkiessa paperitehtaan piippujen ohi tukkirekat jyrisivät vierestä ja veto paperitehtaalle oli kova. Tunteja silloisen Ahlströmin, nykyisen Stora Enson paperitehtaan labrassa kertyi enemmän kuin yliopiston orgaanisen kemian luentosaleissa.
Nykyinen vaahtorainausteknologia, jolla VTT on profiloitunut maailman johtavaksi, on kasvanut siitä siemenestä, joka istutettiin, kun Karita aloitti tutkimuksen vuonna 2005. Tie on ollut pitkä, mutta periksi antaminen ei ole kuulunut Karitan käsitteistöön:
– Kun uskoo asiaansa ja näyttää sen todeksi, pikkuhiljaa isotkin laivat saa kääntymään.
